1. Jäi jälkeesi kaipuu jäi sanaton suru.
2. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
3. Elit ahkeran elämän, jätit muiston, kauniin ja lämpimän.
4. Elämää eivät ole päivät, jotka ovat menneet, vaan hetket, jotka muistetaan.
5. Aikamme on lyhyt, Syttyvä, sammuva kuin liekki.

1. Auta meitä Herra, Meidän Jumalamme, sillä Sinuun me turvaudumme.
2. Hän sinne eeltä lähti mua siellä odottaa, on hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa. Otto Manninen
3. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
4. Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. 73:26
5. Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
6. Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja ilo Pyhässä Hengessä.
7. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, hän lensi syliin Jumalan.
8. Kaikella on aikansa, mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja.
9. Meillä on asumus Jumalalta, iankaikkisen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. 5:1
10. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumala.
11. Nuku unta nyt tyynenä ja lempeänä, lepää Jumalan kämmenellä.
12. Olemme kaikki yhtä. Kaikki Jumalaa. Välillämme piste vain pieni. Aika jää! Omar Khaijam
13. On Jumalan kädessä ihmisen tie Hän matkamme määrää ja perille vie.
14. On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät.
15. On pursi irronnut maan laiturista. Vie virrat kuulaat kohti Jumalaa. Sinessä lintu liitää – pilviä tuuli tuo
16. kera kaipausten – kiitosten siivin siirrymme Jumalan luo.
17. Sinun käteesi minä uskon henkeni, Sinä, Herra, lunastat minut, Sinä uskollinen Jumala. 31:6
18. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Moos. 33:27
19. Sun suojassas, Jumala, mä olen aina turvassa. Yöllä sekä päivällä sä olet aina lähellä.
20. Tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan luo, joka sen on antanutkin. 12:7
21. Yks’ vaan on taivas, yks’ Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan ja taivas on rauha täytetyn työ… Eino Leino
22. Ylitse elämän, ohi kuoleman rajan, Jumala vienyt on vaeltajan.
23. Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
24. Herra otti hänet turvahansa, varjelee häntä kuin silmäteräänsä. Moos 32:10
25. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.
26. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
27. Katso, niin kuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra. 18:6
28. Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.
29. Kun loppuvat voimani kerran, uni ylleni valahtaa, se luona elämän Herran, iankaikkisen hengen saa. Helvi Juvonen
30. Luoja kauan valmisti viljaa vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkelit kypsän lyhteen vei elämän Herralleen.
31. Luona Herran hyvän, vapaina vaivoista me saamme rauhan syvän.
32. Me siellä ymmärrämme Herramme hyvyyden ja täysin käsitämme tahtonsa syvyyden. Hän kuivaa kyyneleemme.
33. Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani.
34. Niin turvaisaa on, Herra, Sun rauhaas nukahtaa.
35. Oi Herra, sä korkeaan kirkkautees, meidän uupunut rakkaamme vie.
36. On aika silmät sulkea ja lepoon painaa pää. Herran käsi siunaava, sun otsallesi jää.
37. On lähdön hetki saapuva, se kaikki kohtaa kerran. Vaan milloin, millä tavalla, se tiedossa Herran.
38. Sinua, Herra, kiitän elämästä, päivistä menneistä ja myöskin tästä. On kädessä kulku kohtalon. Tahtosi, Isä, tapahtukoon.
39. Sinun käteesi minä uskon henkeni, Sinä, Herra, lunastat minut, Sinä uskollinen Jumala. 31:6
40. Soi temppelin kellot hiljaa, Elon Herra on niittänyt viljaa, surun tuonut on tullessaan.
41. Vierellänsä kulkemaan sai hän oppaan parhaan, Herra kantaa hellin käsin hänet taivaan tarhaan.
42. Elämän ja armon olet minulle suonut. – Job 10:12
43. Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen. – Piet. 5:7
44. Herra otti hänet turvahansa, varjelee häntä kuin silmäteräänsä. –  Moos 32:10
45. Herra otti hänet turvahansa, varjelee häntä kuin silmäteräänsä. –  Moos 32:10
46. Jumala itse on heidän luonaan ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. – ilm. 21: 3-4
47. Hän, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töiden jälkeen, niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. – Hebr 4:10
48. Minä lähetän enkelin sinun edelläsi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut. – Moos. 23:20
49. Päämme nyt painuu ja sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä Luojan.
50. Soi hiljaa surun kannel. Niin pieni eessä Luojan, on täällä ihminen.
51. Enkelit soittavat kellojaan, suo oottaa luokseen jo luoja.
52. Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen, Luojan suloiseen suojelukseen.
53. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
54. Ilta on tullut, Luojani, Armias ole suojani.
55. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun on jo uupunut.
56. Kevyesti kuin perhonen laskeutuu kukkaan, kevyesti laskeutui Luojan käsi
    ja pyyhki pois tuskan.
57. Levolle laske Luojani, armias ole suojani.
58. Luoja päättää päivistämme, tietää, tuntee elämämme. Antaa rauhan, levon suo, jokaisen hän kutsuu luo.
59. On rauha taivaassa Ikuinen, olo Luojan luona turvallinen.
60. Päämme nyt painuu ja sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä Luojan.
61. Soi hiljaa surun kannel. Niin pieni eessä Luojan, on täällä ihminen.
62.  

1. On pursi irronnut maan laiturista. Vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
2. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan, astui aurinkolaivaan, suureen valkeaan.
3. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee – vene hiljaa satamaan saapuu.
4. Ja henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen
5. On päivä päättynyt, on tullut ilta. uus’ kotiranta uneen kangastaa.
6. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, Purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö – Isän kotiin matkaaja palaa.
7. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika.
8. Minun laivani lipuu jo satamaan. Sen kauniin ja ihanan rauhan maan, jossa aatos alati viivähtää.
9. Elon ilta viimein saa purtesi kauas kuljettaa – ikuisen rauhan satamaan.
10. Hyvä on nukkua lepoon, rauhaan. Siirtyä rantaan tyyneen, lauhaan, kun ilta pilvet jo ruskottaa.
11. Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa, vaivoista vapahtaa surut, murheet lopettaa.
12. Niin hyvä on nukkua lepoon, rauhaan Sen, joka päivänsä täydeksi saa. Siirtyä rantaan tyyneen ja lauhaan ilta kun pilvet ruskottaa.
13. Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuolle puolen ajan. Aaro Hellaankoski
14. Minne meri ja taivas kantaa minne aalto ja tuulo käy siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.
15. Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss’ soluu venhe onnen valkamaan.

1. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.
2. Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus
3. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
4. Jonain päivänä tuuli vie pilvet. Aurinko tulee esiin. Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.
5. Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
6. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan.
7. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.

1. On kaatunut honka korkea, tuuhea, ylväs. Sai salaman iskun pysty ja kantava pylväs. Me järkkyen, surren painamme päämme ja itkevin sydämin Korkeimman eteen jäämme. – Hilja Haahti
2. Kaikk`on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk` on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. – Eino Leino
3. Kauniina nauhana vuosien päivät, helminä jokainen muistoiksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist’ en yhdenkään kadota sallis. Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Yht’äkkiä huomaa, se päättyikin tähän. Muistot kauniit voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa. – Hannele Vänskä
4. Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden. Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin, vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin. Katseesi pienessä ikkunassa, on vieläkin muistoissani olemassa. Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen, kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen. Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläs sateenkaaren valtakunta. – Hannele Vänskä
5. Uupunut pää painui syliin rakkaan, levollisena pääsit aamuauringon matkaan. – Juha Räty

1. Keskellä tähtien, kehdossa pilvien sinisten.

1. Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan. – Aleksis Kivi
2. Hän, jota kaipaamme täällä saapunut kotiin jo on. Jumalan kämmenen päällä rauha on loputon.
3. Ja lämmin hyvyys lailla virran vuon käy yli maiden, halki sydänten ja luodut jälleen liittää Jumalaan.  – Einari Vuorela
4. Lauhat lempeät tuulet hänet mukaanne ottakaa ja hellästi kantakaa sinne, missä uupunut levätä saa. 
5. Lepää rauhassa – aurinkokin käy yön verhon taakse ja jättää tähdet lepoasi valvomaan.
6. Murtuu elon siteet,   kaikki häviää, muiston kauniit kiteet vain pysyviksi jää.
7. Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,   se kuitenkin uupuu ja sammuu pois. Vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.  
8. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, Poissa on ystävä kallehin. – Kari Rydman
9. Anna surun palaa sydämessä, anna kyynelten virrata. Kun mustat varjot väistyvät, näyttää kaikki entistä kirkkaammalta.
10. Anna surun palaa sydämessä, anna kyynelten virrata. Kun mustat varjot väistyvät, näyttää kaikki entistä kirkkaammalta.
11. Ihminen sulautuu ikuisuuteen niin kuin kesä sulautuu syksyyn, päivä yöhön, murhe kiitollisuuteen ja kaikki lopulta valon syliin. – Pia Perkiö
12. Kipu sulaa hiljaisuuden syliin; maa muuttuu ystäväksi, ilon lähteeksi ja ihmeen tavoin avaruus avautuu arkeen. – Pia Perkiö

1. Päivänä kauniin kesäisen   hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.

1. Soi kirkonkellot hiljaa   yli talvisen kirkkomaan, sinne saatamme mammamme rakkaan papan vierelle nukkumaan.
2. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto se heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin ne haihtuvat vuosine kierroksiin.

Oi jos nukkua saisin kerran kevätkukkien kätköhön, suolosuojahan Suomen armaan, alle miettivän männikön.

1. Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden, kiitos vuosista jälkeen sen. Sua kaipaan aina, veli kultainen.